STATEMENT
Miksi teen taidetta? En tee sitä ollakseni onnellinen tai surullinen. Taiteessa etsin yhteyttä ja välitilaa — poistuakseni tiedon kehästä. Etsin taiteella sitä, mitä en voi muuten löytää. Käännän viimeisenkin kiven, sillä aina jotain voi löytyä.
Työskentelen paikkasidonnaisesti, välineinäni valokuva, performanssi, maalaus ja liikkuva kuva. Tällä hetkellä huomaan olevani kiinnostunut ilmiöistä, jotka syntyvät havainnollisten tai käsitteellisten objektien ja paikkojen välillä (inter). Teokseni käsittelevät usein taiteen intersubjektiivisuutta, kokemuksellisuutta, tulkintaa sekä yksityisen ja julkisen tilan käyttöä. Viimeaikaisissa teoksissani olen keskittynyt fyysisessä ympäristössä esitetyn teoksen ja toisaalta verkossa esitettyjen kuvien saavutettavuuteen, kuten teoksessa Alt text (2022) Suomen Valokuvataiteen Museon Valokuvan paradokseja– näyttelyssä. Siinä tarkastelin, millä tavoin tilanne ja käyttöliittymä vaikuttavat kuvien tulkintaan, erityisesti jos kuvaa ei voi nähdä.
Äkkiseltään voisi olettaa, että erilaiset tulkintamuodot muokkaavat kontekstia rikkaammaksi ja monipuolisemmaksi. Asia ei ole kuitenkaan yksiselitteinen. Erityisesti verkon kuvia tulkitsevien ihmisryhmien erikoistuminen ja eriytyminen aiheuttaa herkästi saavutettavuusongelmia. Esimerkiksi internetiin ladattu kuva ja sen vaihtoehtoinen teksti (Alt-teksti) tulkitaan eri tavalla, tai jopa täysin väärin, jos vastaanottaja on näkövammainen. Nykyisin yhä useampi näkörajoitteinen käyttää kuvien lukemiseen näytönlukijaa, jonka koneääni lukee kuvien tekstivastaavuudet. Tämä asetelma kasvattaa vaihtoehtoisen tekstin tekijöiden vastuuta, olivatpa he sitten tekoälyä hyödyntäviä yksityishenkilöitä tai julkisia palveluntarjoajia. Näen tämän järjestelyn yhtenä taiteen tulevaisuuden haasteena: kuka tulkitsee kuviamme? Mikä on vastaanottajan rooli, jonka vastuulla on viime kädessä kuvien tulkinta?
>>>>>>
Why do I make art? I don’t do it to be happy or sad. In art, I seek the connection and intermediate space — to leave the circle of knowledge. I am looking with art for what I can’t find otherwise. I will turn over the last stone, because there can always be something.
I work in a site-oriented manner using photography, performance, painting and moving image. At the moment, I find myself curious about phenomena that arise between perceptual or conceptual objects and places (inter). My works address the topics of the intersubjectivity of visual art, experientiality, interpretation, and the use of private and public space. Recently, I have focused on the accessibility of the work presented in a physical environment and on the other hand the images presented online, such as in the work Alt text (2022) The Paradoxes of Photography at the Finnish Museum of Photography. In that piece I investigated how the situation and the user interface affect the interpretation of images, especially if the image is not visible.
Since the situation and interface affect the interpretation of images, one would assume that different forms of interpretation shape the context to become richer and more diverse. However, the issue is not simple. In particular, the specialization and differentiation of groups of people who interpret images on the web easily causes accessibility problems. For example, an image uploaded to the internet and its alternate text (Alt text) are interpreted differently, or even completely wrong if a person is visually impaired. Today, more and more visually impaired people use a screen reader to read pictures, whose machine voice reads the text equivalents of the pictures. This arrangement increases the responsibility of the authors of the alternative text, whether they are individuals using artificial intelligence or public service providers. I see this arrangement as one of the challenges of the future of art: who interprets our images? What is the role of the recipient, who is ultimately responsible for interpreting the images?
BIO
Mia Seppälä is a multidisciplinary Finnish visual artist working with performance, photography and moving image. Her works often concern existing socio-cultural structures and established procedures. Seppälä develops and uses interactive art techniques to involve non-traditional art audiences.
Recently, Seppälä’s public projects and media installations have been seen in her non-commercial art space in the East Helsinki shopping centre in 2019–2022, the Salo Art Museum and the Finnish Museum of Photography in 2022.
Seppälä is completing her doctoral studies at the Academy of Fine Arts in the University of the Arts Helsinki, where graduated as MFA in 2017.
Teaching and Research activities: http://orcid.org/0000-0002-0557-4383
Homepage / blog 